Talvisodan puolustusministerin Juho Niukkasen Viivi-vaimo työskenteli joulukuussa 1939 lottana kotikunnassaan Kirvussa kovan paineen alla. Hän lähetti tasan 79 vuotta sitten 14.12.1939 dramaattisen kirjeen miehelleen Helsinkiin:
”Kun et pidä puhelinsoitoistani ja kirjeistäni, en ole ottanut yhteyttä. Kanssakäymisemme on supistunut olemattomiin, ikävä kyllä. Meilläkin on tavarat pakattu siltä varalta, että lähtö tulee. Seuraavaksi evakuoitava onkin tällä suunnalla Kirvu. Toivon, että saisin olla vielä joulun rauhassa kotona. Lähetin sinulle paketin, turkin, housut ja sukat. Terveiset työtovereillesi. Terveiset lapsilta. Alueita evakuoidaan jo täyttä päätä. Lentokoneita näkyy. Tiet ovat täynnä rajapakolaisten rekiä kuormineen. Tapa, jolla pakolaiset suhtautuvat kohtaloonsa, on liikuttava. Se isänmaanrakkaus, mikä heissä kuvastuu, on niin valtava, että sitä ei voi sanoin kuvata. Vähäinen mukaan otettu omaisuus rekeen sullottuna ja suuri, huonosti puettu lapsilauma kuorman kukkurana, isät ajavat huonolla hevosella kohti tuntematonta tulevaisuutta. Ei katkeruuden eikä toivottomuuden painamaa ilmettä yhdenkään kasvoilla. Kaikki ovat reippaita ja iloisia siitä, että ovat nähneet sytyttämiensä talojen palavan ja voivat olla rauhallisina ja onnellisina siitä, ettei niissä vihollinenkaan lämmittele. Voimia ja viisautta sinulta taas tarvitaan. Tämän kansan kohtalo on tällä kertaa välillisesti sinun käsissäsi. Suokoon kaikkitietävä Jumala sinulle terveyttä ja edelleen rauhallista harkintakykyä suurten asioiden hoidossa. Ensi sunnuntaina haudataan täällä sankarihautaan kaksi kirvulaista. Terveisin vaimosi Viivi.”
Katkelma on sivulla 177 teoksessani ”Talvisodan puolustusministeri Juho Niukkanen TRAUMANA KARJALAN MENETYS” (Edita). Kirjan voi tilata osoitteesta: https://www.editapublishing.fi/muut/tuote/talvisodan-puolustusministeri-juho-niukkanen-traumana-karjalan-menetys
