AlfaTV:n Uutiskauhassa 21.12.2018. Aiheena kirja Talvisodan puolustusministeri Juho Niukkanen – Traumana Karjalan menetys.
http://www.permanto.fi/fi/web/alfatv/player/vod?assetId=12608963
Lapsuudenkodissani Etelä-Pohjanmaalla äitini tapasi sanoa, että välillä pitää hypätä pöydälle, jotta ympäristö paremmin kuuntelee. Samaa pätee tietokirjailijan elämässä. Omaa tuotantoa pitää popularisoida ja koko ajan markkinoida – siis hyppiä pöydälle – jotta maailmaan saatettu teos tulee tunnetuksi ja löytää lukijat.
Muistan lämmöllä 1970-luvulla käymääni historian popularisoinninn kurssia Turun yliopiston yleisen historian laitoksella. Kurssin aikana teimme esseitä eri teemoista ja kirjoitimme kirja-arvosteluja, jotka paikallinen valtalehti sitten julkaisi. Silloin opin tietokirjan ja tutkimuksen suhteen julkisuuteen. Tajusin, että ilman julkisuutta teos ei myy.
Tajusin myös sen, että kansalaisilla on oikeus saada tietää, mitä tietokirjoja ja tutkimuksia on kulloinkin tehty. Tuohon aikaan oli vielä vallalla merkillinen ilmiö. Tutkijat olivat sitä mieltä, että on sopimatonta, että he kirjoittaisivat tekemistään teoksista. Tutkijoiden mielestä tietokirjojen ja tutkimusten popularisointi oli toimittajien tehtävä. Markkinointi taasen miellettiin kustantajan toimeksi.
Onneksi asenteet ja mielipiteet ovat muuttuneet täysin. Nykyisen nopean julkaiseminen maailmassa jokaisen kirjoittajan on osallistuttava teoksensa markkinointiin. Nykyinen tilanne on parempi kuin edellä kuvaamani tilanne 1970-luvulla.
Eli jatkossakin aion hypätä säännöllisesti pöydälle, jotta kirjoittamani teos noteerataan, huomioidaan ja tulee tunnetuksi. Kirjoitan, olen siis olemassa, ja välillä hyppään pöydälle. Itse asiassa pöydällä on oltava kaiken aikaa. Onneksi tähän nykytekniikka tarjoaa rajattomasti välineitä.