Minusta Juho Niukkasen isä oli pojalleen liian ankara: herraksi et sitten rupea! Juho Niukkanen (1888-1954) kävikin vain kansa- ja veistokoulun. Olen ollut puulla päähän lyötynä hämmästyksestä, miten nopeasti hänestä tuli moninkertainen ministeri ja merkittävä poliittinen toimija. Niukkanen oli Suomen ensimmäinen ”ammattipoliitikko” aikana, jolloin politiikassa mukana oloa ei mielletty ammatiksi. Kannattaa havaita, että eduskuntakin oli koolla harvakseen, ja hallitukset olivat lyhytaikaisia vaihtuen usein. Ministereiksi valikoitui usein yliopistoihmisiä, professoreita ja pääjohtajia, joilla oli omat ammatit. He eivät olleet ”ammattipoliitikkoja”. Politiikka ammattina vakiintui vasta 1970-luvulla. Niukkasen kohdalla oli toisin. Politiikasta ja politikoinnista tuli hänelle ammatti jo 1920-luvulla. Niukkanen jyräsi politiikan tantereella kuin raivo härkä punaisen vaatteen edessä. Hänellä ei ollut muuta elämää kuin poliittinen elämä ja politikointi, joka oli hänelle yhtä tärkeää kuin hengittäminen. Niukkanen oli intohimoinen pelaaja – poliittisten pelien pelaaja.
