Tietokirja on hyvä kompromissi

Kirjoittajana ja historiantutkijana olen printtikauden tuote. Tutkimukset, joita tehtiin 1970- ja 1980-luvuilla, olivat lähes aina 500-700 sivuisia.Opettajani akateemikko Päiviö Tommila tapasi sanoa, että ei saisi kirjoittaa yli 400 sivuisia tutkimuksia. Ja että kyllä teeman kuin teeman pitää pystyä puristamaan alle 400 sivun. Tommila itse kirjoitti lähes aina yli 800-sivuisia tutkimuksia.

Päiviön ohje on edelleen ajankohtainen. Itse asiassa nyt kokopäivätoimisena tietokirjailijana havaitsen, että tietokirja on hyvä kompromissi raskaan tieteellisen historiantutkimuksen tuotteen ja kevyesti kirjoitetun, ei tutkimuksellisen kirjan välimaastossa.

Kynätaituri Artturi Leinosta koskevassa väitöskirjassani (Pohjanmaan patriootti) sivuja on 206, kemikaalien ja raaka-aineiden maahantuojan Bang&Bonsomer Oy:n yrityshistoriikissa (Näkymätön tekijä)  105, Maakansa-Suomenmaan 100-vuotishistoriikissa (Sitkeää tekoa) 426 ja Vapaan sivistystyön yhteisjärjestön 40-vuotishistoriikissa (Paperitiikeri vai todellinen vaikuttaja?) 193.

Aika hyvä sarja, joka tulee jatkumaan nyt työn alla olevassa Suomen Yrittäjien historiikissa. Julkaisupäivä on 5.9.2016.

Historiantutkimuksen saralla tietokirja on todella hyvä kompromissi.Se antaa mahdollisuuden lähdeviitteiden käyttöön, mutta ei lyö massiivisuudellaan päähän. Tietokirja lähdeviitteineen nostaa parhaimmillaan esiin hyviä aiheita jatkotutkimusta varten esimerkiksi yliopistollisiksi opinnäytetöiksi.

Tietokirja toimii herättelijänä. Parhaimmillaan tietokirja huutaa: tutki lisää! Silloin tietokirja on myös onnistunut.

Uusimpia tietokirjojen päivytyksiä voi käydä tsekkaamassa jälleen kerran Messukeskuksessa viikonvaihteessa 28.10.-30.10.2016.