Turun ja Helsingin kirjamessut ovat tämän vuoden osalta historiaa. Helsingissä tehtiin kävijäennätys. Kirjan kuolemasta on puhuttu kuin varmana asiana. Ihmiset kun eivät enää lue kirjoja kuin ennen.
Tekemäni satunnainen kyselyotanta tukee ennustetta. Käyn kuntosalilla, jonka lepo-osaston upottavien istuimien ympäröivällä pöydällä jököttää hallin salin pitäjän ostama teokseni talvisodan puolustusministeristä Juho Niukkasesta. Kertaakaan en ole nähnyt kenenkään selaavan teosta.
Tutkin asiaa. Totesin spontaanisti parin viikon aikana huilaaville kuntoilijoille: ”Tuossa on muuten hyvä ja mielenkiintoinen teos.” Yhtä monta kertaa sain yksiselitteisen vastauksen: ”Minä en lue kirjoja.” Vastaajat olivat eri-ikäisiä.
Jaa-a. Syntyikö Helsingin kirjamessujen kävijämääräennätys sittenkin siitä, että samaan aikaan viereissä näyttelytilassa oli ruoka- ja viinimessut? Siellä käyneet marssivat sitten joko tullessaan tai lähtiessään myös kirjamessujen pöytien luo ja tulivat näin kirjatuksi myös kirjamessujen kävijämäärään.
Ja ennätyshän siitä syntyi!
