Usein kuulee sanottavan, että historia toistaa itseään. ”Bs”, sanon minä. Raitiovaunussa kaksi vanhempaa henkilöä keskusteli talvisodasta. ”Joo, sota tulee, ja samanlaiset merkit ilmassa kuin 1930-luvulla. Historia toistaa itseään”, toinen tokaisi. Teki mieli osallistua keskusteluun, mitä en kuitenkaan tehnyt. Historia nyt vain ei koskaan toista itseään. Koko ilmaisu on täysin väärä ja harhaanjohtava. Historian kulku on kuin iso valtameri, jossa meri aaltoilee ylös ja alas. Kaikki virtaa. Mikään ei pysy samana. Tapahtumien aallot pyyhkäisevät kuvaannollisesti yli maiden tuoden mukanaan hyviä ja pahoja asioita. Mutta historia ei koskaan toista itseään. ”Samaan virtaan ei voi astua kahdesti, sillä sen enempää astuja kuin virtakaan ei pysy samana.” Näin sanoi jo Herakleitos muinaisessa Kreikassa.
Ranskan keisari Napoleon kävi Italian Pesorassa 1800-luvulla. Ei käynyt toistamiseen. Ja jos olisi käynyt kaupunki ei olisi ollut enää sama – eikä myöskään kävijä. Muuten Pesora liitettiin 1860 Italian kuningaskuntaan.